Elokuun viimeinen päivä ja aivan tavalliset hautajaiset Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Elämä on kärsimystä

  • Elämä on kärsimystä

Elämä on kärsimystä, sanoo Buddha.

”Ei ole", sanoo änkyrä.

Maailma on pahan vallassa, sanoo Uusi testamentti.

”Ei ole", sanoo änkyrä.

Maailmassa teillä on ahdistus, sanoo Jeesus.

”Ei ole", sanoo änkyrä.

Yhteiskunta on sairas, sanoo Krisnamurti.

”Ei ole", sanoo änkyrä.

Kautta aikain ovat hengelliset, tai muutoin tietoisuuteen heränneet ihmiset pohtineet ihmisen kärsimyksen mysteeriä. Se, että elämä on syntymästä kuolemaan saakka enemmän tai vähemmän kärsimystä, on ollut viisaimmille ihmisille aina itsestään selvyys. Ilman diagnoosia masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä.

Kärsimyksen ongelma on yksi perimmäisistä filosofisista kysymyksistä.

Nykyinen pintaliitäjien maailma on sen sijaan luonut illuusion, että elämän kuuluisi olla onnellista. Huolimatta siitä, että valtaosa herää ennen kuutta tai viimeistään puoli seitsemän, tekee tarpeensa, syö aamupalansa, juo kahvinsa, pesee hampaansa, ja rientää läpi ruuhkan, pimeyden, pakkasen, ja lumen kohti työmaata, jossa hän ei edes viihdy.

Hän saa juuri ja juuri sen verran palkkaa, että voi käydä kaupassa ja maksaa asuntonsa sekä kulkupelinsä.

Käytän pintaliitäjistä nimitystä ÄNKYRÄ.

Änkyrä ei pohdi elämän perimmäisiä kysymyksiä, koska ne ovat hänestä masentavia. Hän on hylännyt kärsimyksen ongelman, ja luonut defension, jossa kärsimystä ei ole.

Tässä häntä auttaa television, radion ja iltapäivälehtien lisäksi sosiaalinen media. Ihmiset luovat sinne eräänlaisen illuusiomaailman. Se ei vastaa lainkaan todellisuutta.

Todellisuudessa eräitä yleisimmin kokemistamme tunteista ovat jatkuva tyhjyyden, pelon ja kivun tunne. 

Aidon onnellisuuden tunne on oikeastaan varsin harvinainen tunne; se on toki aina unelmissamme, mutta vain harvoin todella onnistumme saavuttamaan sen elämässämme.

Ihmisyyteen kätkeytyy syvälle kehittynyt tyytymättömyyden tunne. Syntyminen ja kuoleminen tuovat meille kärsimystä. Muistamme menneisyyden ja kaikki aiemmin tekemämät virheemme, jotka saavat ajatuksemme poukkoilemaan ja olomme tuntumaan jatkuvasti epämukavalta.

Yhteiskunta, josta kärsimyksen ongelma on häivytetty, on valheellinen ja sairas. Se ei vastaa todellisuutta.

Koska yhteiskuntamme on sairas, terve ihminen alkaa oireilla.

Jiddu Krisnamurti toteaa:

”Ei ole terveyden merkki sopeutua sairaaseen yhteiskuntaan.”

Ihmisille kuuluisi nuoresta saakka opettaa niin kuin suuret hengelliset isämme ovat opettaneet:

Koska maailma on pahan vallassa, elämä on kärsimystä.

Koska maailma on valheen vallassa, meillä on ahdistus.

"Ei ole", sanoo änkyrä. Ja sen vuoksi mikään ei koskaan muutu.

Kun Buddha näki sairaan, kärsivän ja kuolevan ihmisen, hän oli hyvin poissa tolaltaan oivallettuaan, että vanhuus, sairaus ja kuolema odottivat lopulta jokaista, jota hän rakasti, eikä hänellä ollut tarjota heille suojaa tältä.

Kärsimys johtui Buddhan mukaan siitä, että me takerrumme väliaikaisiin asioihin ja lopulta tulemme satutetuiksi kun joudumme luopumaan niistä tai menetämme ne. 

Tällaisia väliaikaisia asioita ovat raha, omaisuus tai läheiset ihmissuhteet.

Sen vuoksi myös Jeesus opetti, että hän joka ei ole valmis luopumaan kaikesta, mihin ihmiset yleisesti ottaen takertuvat, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

Muutos lähtee todellisuuden hyväksymisestä. Todellisuudessa elämässä on paljon kärsimystä. Jokaisella.

Elämä ei ole pelkästään iloisia valokuvia ja päivityksiä. Vauvaonnea. Mestaruusjuhlia. Glamouria. Viihdettä.

Tämän hyväksyminen yhteiskunnallisesti olisi mullistavaa. Masentunut ihminen ei enää olisikaan sairas vaan terve. Tiede, uskonnot ja politiikka tulisi keskittää kärsimyksen ongelman ratkaisemiseen.

Mutta jotta jokin ongelma voidaan ratkaista, se täytyy ensin tiedostaa.

Kärsimyksen ongelma on ja pysyy. Haluamme me tiedostaa sitä tai emme. Ja mitä pidempään taistelemme sitä vastaan, sen helvetillisempää elämä lopulta on.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hyvä kirjoitus; kiitos siitä!

Raamatun mukaan ihminen karkotettiin paratiisista kun hän söi hyvän ja pahan tiedon puusta.

Minä pidän siitä tulkinnasta, että tuo tarkoittaa sitä, että ihmisestä tuli onneton kun hän alkoi luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi sen sijaan että pelkästään ottaisi asiat sellaisina kuin ovat — miettimättä, ovatko ne hyviä vai pahoja.

Jani Kuusela

Kiitos Janne,

Se on totta, asioiden luokitteleminen hyviksi tai pahoiksi, on yksi ihmisen polariteetti ongelma.

Persut pahoja, vihreät hyviä.

Mutta se ei ratkaise kärsimyksen ongelmaa.

Vaikka myhäilee muka tyytyväisenä meditaatiossa katsellen asioita, ei hyvinä tai pahoina, kärsimys ei poistu.

Jani Kuusela

Kun ihmisellä on leipää ja sirkushuveja, hän unohtaa kärsimyksen ongelman.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset