Elokuun viimeinen päivä ja aivan tavalliset hautajaiset Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

En tällä kertaa tarkoita, mitä ruumiillesi tapahtuu kuoleman jälkeen. Se näet lyhyesti kerrottuna kuljetetaan kuolinpaikalta ensiksi sairaalan kylmiöön, jonka jälkeen mahdollinen ruumiinavaus (jonne ruumiisi jälleen kuljetetaan) lähimmässä yliopistollisessa sairaalassa. Sen jälkeen paluukyyti oman paikkakunnan sairaalan kylmiöön, josta hautaustoimisto noutaa ruumiisi arkkuun.

Tämän jälkeen sinut siunataan (mikäli kuulut kirkkoon) haudan lepoon. Pappi siunaa sinut sanoin, maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Yhä useammat kuitenkin nykypäivänä tuhkataan. Tässä tapauksessa voitaisiin siis sanoa, että tuhkasta sinä olet tullut, ja tuhkaksi pitää sinun jälleen tuleman.

Kaikki aine palaa tuhkaksi. Tuhka palaa aineettomuudeksi (jota kaikki aine pohjimmiltaan suurimmalta osaltaan on). Maasta olet, ja maaksi jälleen tulet, voi siis muuttaa muotoon: Aineettomuudesta olet, ja aineettomuuteen jälleen palaat.

Tässä kohtaa tulemme blogini otsikoon, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Jokaisella on tähän oma mielipiteensä - ja jokaisella on vain mielipide. Totuutta asiasta ei ole meillä kenelläkään - niin kuin harvasta muustakaan asiasta, vaikka kinastelemme asioista usein, ja rummutamme, eli trollaamme omaa totuuttamme ainoana oikeana.

Mitä siis tapahtuu, kun palaat jälleen aineettomuuteen? Toiset uskovat ihmisellä olevan aineeton henki, jolloin henki yksinkertaisesti palaa aineettomuuteen henkenä. Tähän uskoon kuuluvat niin kristinusko kuin monet muut uskonnot - kuten vaikkapa islam. 

Buddhalaisuus sen sijaan opettaa, että sielusi palaa takaisin aineelliseen muotoon - sinä jälleensynnyt uuteen ruumiiseen - ihmiseksi tai koiraksi tai miksi tahansa - riippuen siitä millaisen elämän, tai miten, elit.

Ateisti taas uskoo, että ihminen katoaa kuollessaan tyhjyyteen. Eli kun kaikki aine on palanut tuhkaksi, päädyt loputtomaan tyhjyyteen, josta kaikki sai alunperin alkunsakin.

Se, mitä meille tapahtuu kuolemassa, riippuu siis näkökulmasta, uskotko ihmisellä olevan henki vaiko et. Jos uskot henkeen, uskot henkesi palaavan kuolemassa kaikkien henkien isän (tai/ja äidin) luokse. Mutta mikäli et usko henkeen, uskot kaiken katoavan lopullisesti sinun osaltasi.

Molempi parempi. Joka tapauksessa kuolemassa vapaudumme tämän maailman murheista, ahdistuksista ja peloista. Sanon aina leskeksi, orvoksi tai yksin jääneille omaisille, että lohtu tässä kaikessa on se, että nyt vainajalla on kaikki hyvin. Ei ole murhetta, ei kipua, eikä tuskaa.

Kolikon toinen puoli on siinä, että kuollut ihminen on lopullisesti poissa. Usein pelkäämme sitä, kuinka kauan saamme olla vielä elossa. Mutta uskon, että pohjimmiltaan on kysymys siitä, että alitajunnassamme pelkäämme sitä, kuinka kauan tulen olemaan kuollut?

Kuinka kauan siis tulen olemaan kuollut? Joko henkenä jossakin, tai ei minään ei missään. Vuoden? Kymmenen vuotta? Tuhat? Miljardi vuotta? Vai ikuisuuden?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (51 kommenttia)

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Ansiokas kirjoitus. Oisin kuitenkin mielelläni lukenut lisää niistä vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista mitä sille ruumiille ihan fyysisesti on mahdollista tapahtua. Siis omaisten kannalta katsottuna. Kun olet ammattilainen niin voisit vaikka blogin kirjoittaa ihan niistä käytännön asioista kuoleman jälkeen. No, hautausurakoitsijahan sen kyllä kertoo kysyttäessä sitten mutta etukäteenkinhän sitä voisi "kylmäharjoitella".

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Kyllä ne vaihtoehdot ruumiille käytännössä ovat joko tuhkaus tai maahanhautaus. Molempiin tarvitaan arkku. Ennen kuin pääsemme arkkuun lääkärin on todettava meidät kuolleiksi. Mikäli lääkäri ei pysty määrittämään kuolinsyytä (esim. syöpä), sinulle tehdään ruumiinavaus.

Oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset ovat nykyisin keskitetty yliopistollisiin sairaaloihin - aiemmin myös aluesairaaloissa tehtiin oik. lääk. tieteellisiä ruumiinavauksia. Oikeuslääkäri tuli vainajien luo. Nykyisin vainajat kuljetaan yleensä vähintään kuuden hengen "tilatakseilla" yliopistollisiin sairaaloihin oikeuslääkärin luokse.

Eli jos kuolet lomareissulla Utsjoella tai asut siellä kuollessasi, odottaa sinua Oulun reissu.

Tosiaan kun lääkäri vihdoin kirjoittaa sinusta hautausluvan (lupa haudata), hautaustoimisto voi hakea ruumiisi arkkuun joko tuhkausta tai maahan hautaamista varten.

Kirkkoon kuuluville järjestetään kirkollinen siunaustilaisuus ennen tuhkaamista tai maahan hautaamista. Joskus siunaus pidetään vasta tuhkauksen jälkeen, mutta tämä riippuu hiippakunnasta, miten piispa on määrännyt toimittavan.

Jos et kuulu kirkkoon, pääset myös hautaan ilman kirkkoa. Eli joko tuhkattavaksi tai maahan haudattavaksi. Maahanhautaus tapahtuu käytännössä aina kirkkomaahan.

Sen sijaan tuhkan voi haudata kirkkomaan sijaan myös omalle maalle, vesistöön tai maan omistajan luvalla vaikkapa lantakasaan navetan takana.

Siinä lyhykäisyydessään. Kohta tulevat asiakkaat suunnittelemaan hautajaisia läheiselleen, joten alan valmistautua siihen.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Kiitos. Tarkoitin juuri tällaisia vaihtoehtoja ja niiden selvittämistä. Tilanteen tullessa "päälle" ei omainen jaksa ehkä niin tarkkaan kysellä ja silloin olisi hyvä tietää mahdollisuuksista jo etukäteen.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ihminen jatkaa kuolemansa jälkeen aikansa toisten muistoissa ja sillä isommalla tai pienemmällä vaikutuksellaan miten maailmaan eläessään vaikutti. Olen tänään kuunnellut Gary Moorea. Hyvin soittaa kuolleeksi mieheksi.

Jos ihminen sai jälkeläisiä, elää hän osaltaan heissä jne. Toisin sanoen, se sama tyyppi täällä tallaa menemään kuin aina elämän alusta lähtien. Mitä nyt vaan nimet vaihtuu postilaatikosta ja usarin blogeissa.

"Sielun" ymmärrä ihmisen mielenä. Se menee haihtuu ruumiin mukana atomeiksi. Atomit ovat lähes ikuisia, siinä on se iankaikkisuus.

Tämmösiä pohti raksalla maalari, ja vähän taivaanrannankin semmonen ;D

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Mutta sinä et jatka elämääsi toisten muistoissa, koska sinua ei enää ole. Vain tänne jääneet voivat ihastella taloa, jonka maalasit, mutta sinä olet auttamatta poissa - jossakin muualla - tai sitten ei missään.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Totta kai jatkan. Kuvitellaan että kuolen nyt. Ei vaimoni muistoissa elä Jani, vaan Jari. Mitä lienet tarkoittanut?

PS. Me muuten ollaan ja eletään jo valmiiksi "ei niin missään". Universumin tulevaisuuden historiassa meitä ei oikeastaan edes ollut koskaa. Mut tää menee sitten jo fysiikan ja filosofian puolelle. Siitäkin voidaan jatkaa, ehkä illemmalla. Elävän kuolleen pitää nyt jatkaa hommia ;D

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #5

Tarkoitan sitä, että kun kuolen, minua ei enää ole. Minä en jatka omaa elämääni toisten muistoissa, vaan se mielikuva (olipa totuudellinen tai ei), joka vaikkapa lapsillani minusta on, jatkaa elämäänsä heissä. En minä. He jatkavat elämäänsä muistot ja mielikuvat minusta mukanaan, mutta minä en. Minä olen kuollut ja kuopattu niin sanotusti.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #9
Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Olen sitä mieltä, että kuollessa ihmisen tietoisuus (henki/sielu) siirtyy korkeammalle tasolle, johon materialinen keho ei voi seurata. Siellä on ns. henkiruumis, joka on paljon taajeempaa värähtelyä ja jossa ei ole fyysisiä ja henkisiä sairauksia. Tällöin myös tajunta on laajentunut fyysisen kehon kahleista ja tällöin myös ymmärrämme paljon enemmän ja eletyn fyysisen elämän tarkoituksen ja sielunsuunntelman ja ketä oikeasti olemme. Siellä näemme ja tapaamme myös kuolleet omaisemme.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Salli mun nauraa. "siellä tapaamme kuolleet omaisemme",että joku voi uskoa tällaiseen,ihan aikuisten oikeesti.Missä järkikulta.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Naura pois, kun et muuta pysty osoittamaan, niin kaikkihan on mahdollista. Se olisi jopa loogista, koska tuskinpa ihmisen henkinen kehitys rajoittuu vain maanpäälliseen lyhyeen elämään. Jos ajatellaan sitä, että joku kuolee vasta esim. 90 vuotiaana ja toinen taas vaikka tapaturmaisesti jo 10 vuotiaana tai jo vauvana. Miksi siis syntyä vain hetkeksi ja sitten toisaalta elää rikkaan ja pitkän elämän? Ellei olisi olemassa muutakin elämää kuin tämä kiinteässä kehossa oleva. Mietipäs sitä.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #35

"koska tuskinpa ihmisen henkinen kehitys rajoittuu vain maanpäälliseen lyhyeen elämään"

Viisaasti sanottu Jori. Hyvä uusi näkökulma. Tuo on yksi, jopa hyvin todennäköinen mahdollisuus. Mutta emme tee siitä totuutta. Sillä totuutta meillä ei ole, mutta todennäköisiä mahdollisuuksia monta.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #35

Nauran vielä makeammin. Mietippäs sinä ilmeisesti uskovaisena, että kuinka sinä elät vaikka miljardi vuotta.
Eikö tälle naura jo haudan seipäätkin. Ja sitten vielä se paratiisi satojen valovuosien päässä.

Kun sinut joskus tuhkataan tai haudataan, niin kaikki fyysinen on tuhoutunut. Mitenkähän sinä sitten satojen valovuosien päässä putkahdat taas Jori Kajantona tallustelemaan niitä paratiisin kullattuja katuja.

Täytyyhän sinulla olla joku fyysinen olotila, et kai sinä pelkkänä henkenä siellä paratiisissa ole.

Eikö hälytyskellot ala soimaan, kun pikkuisenkaan mietit mitä tuossa kirjoitin.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #40

Kyse ei ole uskovaisuudesta ja uskonnosta, vaan pelkästään elämästä ruumiillisen kuoleman jälkeen. Ei paratiista tai helvetistä. Tietenkin fyysinen olemus tuhoutuu, koska se tehty vain syysistä, materiaalista elämää varten. Fyysinenkin tila on atomeiden värähtelyä tietyssä taajuudessa. Nyt tätä taajuutta nostetaan, mennään korkeimmille tasoille, joka ei näy matalimmilla väräntelytasoilla, mutta silti se on olemassa. Onhan sähkövirtakin näkymätöntä, silti se on olemassa.

https://www.kaleva.fi/juttutupa/muut/nyt-se-on-tut...

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yhdeksan-asiaa...

KUkaan ei ole tullut esiin vedenpitävine todisteineen siitä, että fyysisen kuoleman jälkeen ei ole mitään.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #41

Ihan vaan perusasia tähän. Ihminen syntyy ja elää 0-130 vuotta. Sitten kuolee aikanaan syystä tai toisesta.

Miksi ylipäätään kuvitelaan elämän jatkuvan, kun se kerran on kuoleman päättynyt.

Elämä oli ja meni, siinä kaikki. Miksi ihmeessä vielä kuvitellaan sen jatkuvan jossain taajudella värähtelynä.

Mitä iloa Kajnnolle on, että eläisit jossain avaruudessa pelkkinä värähtelyinä. Kerroppas se.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #42

Fyysinen kuolema päättää ihmisen fyysisen elämän, eikä sitä ei ole kukaan asettanut koskaan kyseenalaiseksi. Tossavainen, missä tieteen todisteet siitä, että ihmisellä ei varmasti olisi sielua tai henkeä (tietoisuutta), joka jatkaisi elämää korkeammalla tasolla? Ei missään. Sen takia ei kannattaisi alkaa tehdä kovin itsevarmoja johtopäätöksiä.

Luepas ihan ajatuksella seuraava linkki:

https://www.kaleva.fi/juttutupa/muut/nyt-se-on-tut...

Olisiko sittenkin mahdollista, että ihmiset tietoisuus olisi loppujen lopuksi kehosta riippumaton?

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #43

"tossavainen, missä tieteen todisteet siitä, että ihmisellä ei varmasti olisi sielua tai henkeä(tietoisuutta), joka jatkaisi elämää korkeammalla tasolla".

miten olematonta voi sen kummemmin todistaa. Eikö tämä ole selvä asia.

Todista sinä, että näin on, kun uskot niin. Mihin tietosi perustuu, että niin on kuin mitä kirjoittelet.

Eivät nuo linkin tarinat sitä kerro.

Selvitäppäs minulle, missä se paratiisi on. Avaruutta on tutkittu satojen valovuosien päähän, eikä siihen ole törmätty.
Miten sinun sielu sinne kauas osaa vaeltaa, ja miten sinä voit elää siellä ikuisen elämän. Siis miljoonia vuosia. Todistappas näitä asioita, kun kerran uskot niihin. Mihin perustuu uskosi, että näin on.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #44

Eli siis ei ole todisteita siitä, että kyseessä on olemattomat asia. Tuskinpa tiede sitä edes pystyisi nykykeinoin edes todistamaan. Kyseessä ei "paratiisi" eikä "helvetti", eikä mikään uskonnollinen olotila, vaan yksinkertaisesti ihmisen sielun ja hengen energian siirtyminen toiseen tilaan. Enregiahan ei häviä, vaan muuttuu toiseen muotoon. Kyllä tämä ikuinen elämän on varattu ihan kaikille ja käsittääkseni teot, ihmisen henkisen kehityksen aste maan päällä vaikuttavat siihen, mihin vaiheeseen kuolemanjälkeisessä elämässä siirytään. Ja siellä on tajunnan tila paljon laajempi ja tajutaan se, miksi ollaan olemassa ja enemmän sitä,mikä on kaiken tarkoitus. Se maailma ei ole matkojen pässä, vaan tässä ja nyt keskuudessamme, mutta sitä ei ihmisen aistein havaita. En minä tietenkään pysty sitä todistamaan. Se on vain jollain tavalla ollut minulle itsestään selvää tunnetasolla koko ajan. Lisäksi olen lukenut paljon alan kirjallisuutta eri lähteistä.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #45

Kyllä sinä elät ihmehaavemaassa. Etkö voisi jo uskoa, että kaikki sata varmasti päättyy kuolemaan. Sen jälkeen ei ole eikä tule olemaan mitään. Se on aivan saletti.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #46

Vain sinun oma mielipiteesi, jota ei kukaan ole satavarmasti todistanut. Eikä se olisi looginenkaan. Ajatellaan sitä, jos kahden ihmisen elämää verrattaisiin: toinen elää elämän, jossa tekee hyvää muille, auttaa muita, saa hyvää aikaan ja toinen joka murhaa raiskaa ja tappaa ja tekee pahaa muille. Ja sitten elämien jälkeen ei olisi mitään. Toteutuisiko siinä oikeudenmukaisuus ja logiikka, kun elämässä saisi tehdä mitä tahansa, eikä syytä ja seurausta sen jälkeen olisi ollenkaan? Eipä tunnu loogiselta. Jos ja kun elämää on kuoleman jälkeen, olisiko se sinulle arvovaltatappio?

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #47

Yksinkertaisen loogisesti. Mitä järkeä on ylipäätään kuvitella elämää kuoleman jälkeen.
Eikö se ole selvä peli, kun kuollaan, niin se oli sitten siinä.Se oli elämä joka tuli ja meni.
Seuraavat sukupolvet toisensa jälkeen tulevat ja jatkavat kukin vuorollaan elämää. Niin yksinkertaista se on.

Sinä kuvittelet pääsevänsä johonkin ikuiseen elämään, siis miljardeja vuosia elämää.

Mieti hyvä mies, missä järkikulta.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #48

Juurihan selitin, miksi elämä kuoleman jälkeen olisi eritäin loogista. Etkö lukenut ja miettinyt sitä ollenkaan? Sinä vaan koko ajan sanot, että kun kuollaan, se on siinä ja mitään ei sen jälkeen ole, etkä pysty yhtään sanallakaan perustelemaan miksi näin pitäisi olla? Eikö sinustakin olisi paljon lohdullisempaa, jos monesti raskaan ihmiselämän elämän jälkeen oisi jotain muutakin, parempaa?

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #49

Toistan, se nyt vaan on niin, että tämä on ainoa elämä jonka elämme. Miksi ihmeessä se jatkuisi jossain toisessa muodossa. Ihan lapsellista kuvitelmaa.

Minun elämä nykyisellään on aivan kelvollista. En kuvittele mitää höpö höpö elämää.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #51

Missä sinulla on siihen pitävät todisteet, että tämä on ainoa elämämme? Ei todellakaan missään. Kaikkien elämä katsos kun ei ole välttämättä aina kelvollista, heistä riippumattomista syistä. Olisi siis aika epäoikeudenmukaistakin, jos muuta elämää ei enää maanpäällisen elämän jälkeen olisi, missä asioilla olisi mahdollisuus korjaantua ja henkinen kehitys jatkua.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Edesmennyt prof.emeritius Jorma Palo totesi, että onko mitään kammottavampaa ajatusta kuin iänkaikkinen elämä. Samaa mieltä.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Niin, ehkäpä iankaikkinen kuolema on lohdullisempi.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Huomattavasti lohdullisempi. Et voi olla tyhjyydessä, jos sinua ei ole. On totaalisen yhdentekevää "missä olet", ellet ole tiedostava entiteetti. En tiedä yhtään rationalista syytä uskoa tietoisuuden olemassaoloon ilman fyysistä vartaloa.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #11

"Et voi olla tyhjyydessä, jos sinua ei ole."

Ainoana tuossa kalskahtaa korvaan, että voi OLLA tyhjyydessä. Siis kuitenkin olla olemassa, mutta tyhjyydessä, vai yhtä tyhjän kanssa, eli tyhjyyden kanssa?

Edit. Ymmärsin väärin. Siis tarkoitti että "Et voi olla", siis olemattomuus kutsuu.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #11

Entä ne kokomukset, jossa tietoisuus koetan olevan kehon ulkopuolella ja aivoissa a ei ole mitään toimintaa?

http://ebenalexander.com/

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #11

Entä ne kokomukset, jossa tietoisuus koetan olevan kehon ulkopuolella ja aivoissa a ei ole mitään toimintaa?

http://ebenalexander.com/

Minusta ei voi olla loogisesti ja syyn ja seurauksen mukaan niin, että esim. toinen syntyy kurjiin oloihin sairaana tai vammaisena ja toisella teveenä syntyneenä menee kaikki "putkeen" ja molemmat sitten kuolevat, eikä ole mitään sen jälkeen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #18

Jos aivoissa ei ole ollut mitään toimintaa silloin kun on tapahtunut kokemus kehon ulkopuolella olemisesta niin nämä samat aivot eivät silloin ole liioin pystyneet tallentamaan mitään muistikuvia tuosta tilanteesta.

Ei logiikkaa.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #24

Kyllä luultavasti siinä tapauksessa, jos tietoisuus onkin sijainniltaan ja toiminnaltaan kehosta riippumaton ja se aivojen toiminnan lamaantuessa toimii tällöin siis normaalisti.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

No, se ei asianomaiselle tuo enää sitä lohdutusta. Ei ole lohdutuksen kohteita.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Niin, näillä tiedoilla ja tällä ymmärryksellä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ei sitä "tyhjyyttä" tarvitse pelätä. Meillä on kaikilla lähes 14 miljardin vuoden kokemus siitä. Luulisi asian olevan jo hallussa ja tuttua.

Miksi muuten ateisti ei voisi uskoa esimerkiksi reinkarnaatioon? Taidat sekoittaa jumaluskon johonkin muuhun käsitteistöön. Ei sielun olemassaoloon tai sielunvaellukseen uskominen mitenkään edellytä johonkin jumalaan uskomista.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ei kai buddhalaisudessakaan ole mitään jumalaa?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ihan mielenkiintoista pohdiskelua, vaikka itse agnostikkona olen jo vahvasti kantani valinnut. Kaikki uskonnotkin ovat vain rakennetut elävien lohdutukseksi ja pelotukseksi - jos et usko niin...?

Kuolemassa uskon sieluni, siis sen varsinaisen "minä tunteen" kuolevan, mutta ruumiimme elää kuitenkin ikuisesta maan tomussa, kedon kukkasissa ja taivaalla lipuvissa pilvissä. Se on ihan riittävän hyvä ajatus minulle. Elän, vaikken kuitenkaan tietoisesti elä.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Monella tuntuu olevan melko vahva käsitys, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu - tai siis mielipide - kukaan ei voi varmaksi sanoa. Ei edes tiede.

Lohdullista on se, että jokainen saa kuolla vakaumukseensa uskoen. Toinen haluaa päästä taivaaseen, toinen olla yhtä tyhjän kanssa loputtomiin, yksi taas haluaa palata takaisin, jossakin muussa muodossa tai kenties johonkin toiseen universumiin.

Tasa-arvoisinta tässä kaikessa on se, että jokainen menee lopulta "samasta portista" - minne meneekin. Sama kohtalo on rikkaalla ja köyhällä. Ei ole erotusta, oletko perussuomalainen, kommunisti tahi kapitalisti. Eikä sillä mistä kulttuurista tulet, tai oletko venäläinen, suomalainen, jenkki, irakilainen vaiko kenties somali.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ei taivaaseen pääseminen ole halusta kiinni. Vaikkapa [kristittyjen] Raamatun taivaaseen pääsee käsittääkseni vain jos uskoo Kristukseen ja hänen ylösnousemukseensa. Ei tuomiopäivänä kysellä seurakunnan jäsenyyttä, saati sitten halukkuutta.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Jos olen ymmärtänyt luterilaisen opin oikein, taivaaseen pääsee armosta, ei omilla ansioilla, ei edes uskon ansiosta. Yksin armosta. Jos on tai olisi taivas, ja jos Jumala on (tai olisi rakkaus) niin kuin Jeesus sanoi, johtopäätöksenä kaikkien täytyisi lopulta päästä taivaaseen. Ehkä toinen pienemmän helvetin läpi kuin toinen.

Minulla ei ole mitään kantaa siitä, mihin päädyn kuoleman jälkeen. Jokin korkeampi voima minua auttelee täällä ainakin eläessäni. Toivoisin että muitakin, mutta jos ei auttele, minkä minä sille mahdan.

Kädet ristin joka ilta. Välillä olen polvillani kun elämä potkii kovasti. Ei siitä haittaa ole ollut. Toivottavasti se ei sinuakaan haittaa, että rukoilen ja uskon Korkeampaan Voimaan, olkoonpa nimeltään Jeesus tahi Jumala.

Tässä ammatissa kun palvelen läheisensä menettäneitä, en pärjäisi jos saarnaisin helvetin ikuisesta tulesta. Pakko uskoa, että jokaisen osa kuolemassa on hyvä. Ja Toivon, että jokaisen kuolema on myös hyvä. Kovin pitkää letkuruokintaa en kenellekään toivo.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #22

Jokainen uskokoon mihin haluaa. Kunhan ei tyrkytä uskoaan minulle, kouluun tai julkiseen hallintoon, olen tyytyväinen.

Olet aivan oikeassa, kun kerrot kuoleman lohdullisen puolen. Kuollut ei kärsi. Siinä käsityksemme ovat yhtenevät. Raamattuun uskovien osalta asia voi tosiaan olla hankalampi. He kun saattavat uskoa läheisensä palavan ikuisesti tulessa.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Kysyit Jani, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Hmm,,näin se itse ajattelen.
Ihminen rakentuu aineosista ja käynnistyy, elää elämänsä ja kone sammuu, aineosat hajoaa pienimmiksi mahdollisiksi aineosiksi. No, tämä rakentuminen joka tapahtuu aineosista,,soluksi,,solujoukoksi,,sitä kautta syntyy aistit,aivot,minuus ja mieli, tajunta. Tämä minä=tajunta joka on minun kehossani hajoaa takaisin aineosiin.
Se kuinka monessa aineosasessa tajuntani on tai montako aineosasta, geeniä, solua, jne, tajuntaani lopulta tarvitaan, sitä en tiedä.
Enkä myöskään sitä että kun kuolen,,niin ne hajonneet aineosaset alkaa kertymään luonnon kiertokulussa takasiin uuteen elämänmuotoon uuden muodon aineosasena että siirtyikö tajuntaani uuteen yksilöön (no tätä tukee kyllä hieman ns. perimätieto, eli syntyessä on minulla ollut valmius oppia puhumaan, kehon rakenne peritty, jne.) eli jotain tavallaan siirtyy,,hmm,,mutta tässä perimäsiirrossa,,onko siinä kyse niistä aineosasista vaiko niistä rakentuneista soluosista,,sitäpä en olekaan pohtinut,,eli onko tavallaan munasolu-siittiösolu siirtymää ja eroaa kuoleman jälkeisestä hajoamisesta jossa hajoaminen tapahtuu paljon pienemmiksi aineosasiksi,,eli solut hajoaa,,geenit,,dna,,jne.
Ja sekin kysymys jää vaille vastausta että vaikka nämä kaikki tapahtuu ainemaailmassa,,niin voiko niihin vaikuttaa joku aineen ulkopuolinen tekijä jota emme voi ymmärtää, no se onkin sitten se jota ei tarvikaan tietää luonnonmukaisessa elämässä.

Ja en myöskään tiedä sitäkään nyt ennen kuolemaa, että mikä se sen geenin rakentaa ja miten :)
Jotta on sitä selvittämistä tässä ajassa ennen kuolemaakin vielä paljon ja enemmänkin,,:)

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Kun elää ei tiedä mitään kuolemasta, kun kuolee, niin ei tiedä mitään elämästä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvä määritelmä Jouko. Emmehän tiedä mitään olemassa olemisesta myöskään ennen syntymäämme. Sekin on tyhjää täynnä, ei ole pahaa, eikä hyvää - on vain olemattomuutta, joka ei tunnu missään.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

No, ellei sielu sitten ole elänyt useimpia elämiä ennen tänne syntymistään. Ehkä toedämme, mutta emme muista.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen lutikalle tai ihmisen syötäväksi kasvatetulle sialle ?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sama kohtalo kuin meilläkin. Näin oletan?

Käyttäjän SannaHakkyra kuva
Sanna Hakkyra

Kysymys oli siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ei sen kummempaa kuin ennenkään sitä. Vain havainnoijan elollisen olentoa lakkaa.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Kuoleman lälkeen tuhkataan tai haudataan mätänemään. Ja kaikki on ohi ikuisesti. Se on totuus, väittäköön uskovaiset mitä lystää. He eläkööt unelmisaan joka ei johda mihinkään.

Ajatelkaa hyvät ihmiset. Uskovaiset kuvittelevat ikuiseen elämään pääsevänsä sinne paratiisiin.

Äly hoi, siis miljoonia vuosia kestävään elämään. Onhan se niin suurta huuhaata kuin vain ikinä voi olla.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Kuka on kertonut ja todistanut sinulle sen? Uskonnollahan ei välttämättä ole mitään tekemistä oletussa elämässä kuoleman jälkeen.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Tämä on yksi todennäköinen mahdollisuus, että näin tapahtuu kuin kerrot. Mutta absoluuttista totuutta emme tiedä. Meillä on vain viiden kortin verran todennäköisempiä vaihtoehtoja; neljä ässää ja jokeri.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset