Elokuun viimeinen päivä ja aivan tavalliset hautajaiset Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Tunnetko ketään tällaista ihmistä?

Tunnetko ketään ihmistä, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa. Hänellä ei ole kavereita, välit lähisukulaisiin ovat tulehtuneet, ja kumppanin (jos sellainen on) kanssakin reistailee jatkuvasti. Hän ei kykene pitkiin työsuhteisiin, koska työpaikan ilmapiiri on joko hänelle liikaa tai sitten hän itse myrkyttää sen. Hän tosin voi toimia esimiehenä, mutta on täysin kohtuuton ja mielivaltainen sellainen.

Hän syyttää aina muita, eikä näe itsessään mitään syytä. Hänellä saattaa olla pari "ystävää", jotka muistuttavat - Pekka Töpähännästä tuttuja Monni kissan kavereita - Pilliä ja Pullaa. Mutta nämäkin kaverit ovat hänelle vain hyväksikäytön uhreja - liian kilttejä ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoutua omasta kiusaajastaan irti. Kaiken kaikkiaan hän on ihminen, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa. Hän aiheuttaa jatkuvia konflikteja ja myrkyttää pelkällä olemassaolollaan Ilmapiirin sieltä minne ikinä meneekin. Tunnetko ketään tällaista ihmistä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Asian päälaelleen kääntäen, minusta voisi sanoa noin, mutta itseasiassa, totuus on ihan toinen. Tulen toimeen kenen kanssa vaan, jos haluan. Minulla olisi ystäsviä vaikka miten, jos vaan halaisin, mutta haluan pitää merkityksettömät ihmiset etäällä ja pidän yhteyttä vain ihmisiin, joilla on mielipiteitä ja joiden kanssa viihdyn oikeasti.
Olen sen veran itsevarma, että kestän kritiikkiä ja tarvitsen sitä, pielatakseni omia ajatuksiani ja samalla saan virikkeitä uusille ajatuksille. Miksi siis seukkaisin jee, jees -ihmisten kanssa? Tai seuruselen, sen, minkä nyt hyvän käytöksen nimissä on tarpeen, mutta en mitenkään hakeudu heidän joukkoonsa. Sama pätee sukulaisiin. Olen tekemisissä, sen, minkä näen tarpeelliseksi ja tulen sen ajan heidän kanssaan toimeen, mutta kun minulla ja heillä ei ole välttämättä mitään syvällisempää yhteyttä (muuta kuin sukunimi), niin en hakeudu heidän seuraansa sen kummemmin.
Miksi pitää aina ajatella, että ihminen on jotenkin viallinen, jollei hän viihdy kaikkien ihmisten seurassa? Eihän sellaista edes voi olettaa, ilman, että olettaisi ihmisen olevan täysin vailla omaa tahtoa, omia ajatuksia ja omia tunteita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset