Elokuun viimeinen päivä ja aivan tavalliset hautajaiset Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Periikö meidät hukka vai Ihmisen Poika?

Me jokainen maksamme osamme maailman synnistä. Me jokainen näet kuolemme. Raamatun mukaan kuolemme, koska esi-isämme, olivatpa vaikka apinoita, söivät hyvän ja pahan tiedon puusta. Syntyi moraalin taju. Ja pyrkimys hyvään, vaikka luonnoltaan oli villieläin. Sama pyrkimys elää yhä, laki vaatii enemmän mihin kykenemme. Liha ja veri ei peri, evankeliumikirjojen mukaan, koskaan Taivasten valtakuntaa. Sen perii meissä oleva Ihmisen Pojan Henki, jos sitä meissä on. Muutoin meidät hukka perii, villieläinten lailla, katoamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Luulen että minut perii maa jonka mullaksi muutun vähitellen. Oikeastaan haluan päästä pienhiukkasiksi mereen. Siinäkin on kuulemma joku outo probleema?

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Mikä maa?? Mikä planeetta? Kyllä se maakin kuolee lopulta. Muuttuu pelkiksi atomeiksi ja energiaksi maailmankaikkeuteen, ehkä jopa elämäksi jollekin luodulle jossakin.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Tuota noin. Missä hautaustoimistossa olet duunissa?

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #3

Omassa toimistossani ja kokenut elämässä itsekin suurta surua lähiaikoina. Menetin naisystäväni reilu puoli vuotta sitten hyvin traagisesti. Hiileksi muuttui hän. Tuhkattiin. Maailmankaikkeuden ensimmäisiä alkuaineita. Hiili, jota tuhka enimmäkseen on. Rauha hänelle, ja hänen sielulleen. Uskon että Taivaassa hän on. Jos ja kun Toivon että sellainen paikka on. Jos ei ole melko tyhjäksi elämä käy. Ainakin itsellä kun niin paljon kuolemaa näen.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #3

Hukka tarkoittaa hukkaa, joutua hukkaan, kadota.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Jani Kuusela: "Me jokainen maksamme osamme maailman synnistä."

Tuo pitää paikkansa siinä mielessä, että syntiinlankeemuksen takia me jokainen joudumme kärsimään omassa elämässämme. Meidän kärsimyksemme eivät kuitenkaan sovita kenenkään syntejä Jumalan edessä; ei omia syntejämme ja vielä vähemmän kenenkään toisen.

Meidän syntiemme ainoa sovitus on Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen antama täydellinen uhri. Hän uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden, että meillä elämä Hänessä olisi.

Blogisti: "Muutoin meidät hukka perii, villieläinten lailla, katoamme." VÄÄRIN.

Meillä on kuolematon sielu ja kukaan meistä ei häviä tai katoa. Hukka meidät perii; se on kyllä totta. Mutta VAIN siinä tapauksessa, että emme suostuisi nöyrästi ottamaan vastaan syntiemme sovitusta. Sovitus on Kristuksessa. Vain ottamalla Hänet vastaan me voimme pelastua tulevalta vihalta.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mitäs jos haluaa olla kuoleva sielu?

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Silloin saa kuolla. Lienee sitten luotu sellaisiakin.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Varma on että tämä mitä nyt näemme tai koemme kuolee ja katoaa. Se ei jatku ikuisesti. Muutoin olisi ikuinen helvetti.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #9

"Varma on että tämä mitä nyt näemme tai koemme kuolee ja katoaa. Se ei jatku ikuisesti. Muutoin olisi ikuinen helvetti.

En sanoisi varmaksi juurikaan mitään. Oikeastaan esittämästäsi ajatuksesta ihmettelisin juuri sitä osuutta, että mahdollisessa kuoleman jälkeisessä tietoisuudessa kaikki tässä todellisuudessa kokemamme asiat katoaisivat; niistä ei jäisi mitään "muisti"raitaa.

Yleisesti ottaen ajattelen, että jos jotain on, yllättää se todennäköisesti meidät kaikki. En ihmettelisi, jos itse kukin joutuisi toteamaan, kuinka vastaus elämän ideaan oli lähempänä kuin arvasimmekaan.

En myöskään usko mahdollisen kuoleman jälkeisen elämän "sijoituksen" olevan kenenkään uskonkäsityksistä itsessään kiinni. Saa olla tälle ajalle tyypillisesti, jopa muodikkaasti kaiken materiaalisuuteen uskova maallistunut/uskonnoton elämänvaeltaja tai voimakkaan uskonnollinen henkilö, niin itse uskonkäsitysten ajattelen olevan jopa toissijainen seikka.

Itse en ole ratkaissut, enkä varmaan tulekaan selkeän lopullisesti ratkaisemaan, mihin uskon. Lähinnä minua pitää liikkeessä se ajatus ja "usko", että yritän elää elämäni mahdollisimman hyvin ja vastuullisesti, niin nyt elävien kuin tulevienkin sukupolvien kannalta. Siten, että nettokontribuutioni olisi mahdollisimman todennäköisesti sekä kanssaeläjiäni että myöhemmin syntyviä hyödyttävä. Uskon jollain tasolla elämän, ihmiskunnan ja koko elollisen luonnon kokonaisedun ja asian edistämiseen.

Edellinen saattaa kuulostaa siltä, että esittäisi epäitsekästä, mutta jos ihminen uskoo johonkin ajatukseen tai periaatteeseen, niin eikö juuri se tuota mielihyvää, että edes jotenkuten pyrkii ja kykenee elämään uskonsa mukaisesti? Jotkut uskovat elämän idean puolestaan olevan nautintojen jokapäiväistä varmistamista/optimoimista, mitä kuvaa nykypäivän tyypillinen, liki keskeisimmäksi ajatukseksi ja "filosofiaksi" elämästä muodostunut letkautus "elämästä pitää nauttia!"

Palatakseni ajatukseen mahdollisesta tämän todellisuuden jälkeen vallitsevasta todellisuudesta, melko usein intuitioni lopulta päädyttää minut ajatukseen, että meitä saattaa odottaa yllätys maallisen elämän päätyttyä. Se yllätys ehkä on melko kaukanakin tämän päivän valtavirtaisten uskondogmien tarjoamista käsityksistä.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #13

Yllätys varmasti odottaa. Sen verta olen kuolevien tarinoita kuullut, että jollakin tapaa aina, ihmisen psyyke alkaa rakoilla, hajoaa, ihmisen ajan- ja paikankäsitys mullistuu. Se, minkä hän koki itseksi, ei enää päde. "Totuus tekee vapaaksi", sanotaan. Jollakin tapaa uskon, että totuus on niin puhdas, että se polttaa meidät lopulta kuin liekki. Tuhoaa kuonan, jonka olemme turvaksemme rakentaneet. Valheen, jossa elämme.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Mitäs jos haluaa olla kuoleva sielu?" Se nyt vaan ei ole meidän halustamme kiinni.

Kaikki me joudumme lopulta tekemään tiliä teoistamme ja elämästämme. Jumalan vanhurskaan tuomion perusteella meidät joko tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen, siis ikuiseen eroon Jumalasta tai sitten meidät siirretään iankaikkiseen kirkkauteen Jumalan valtakunnassa.

Annihilationismi on harhaoppi, jonka mukaan kuoleman jälkeen kaikki raukeaa tyhjiin ja tuhotaan. Kristinuskossa ei Raamatun perustalla ole sijaa annihilaatiolle.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela Vastaus kommenttiin #10

Monessakin kohtaa on, mutta tämä ei teologinen väittelyareena.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No jännä you tube video on video Howard Storm. USA. Hän professori ja kertoo että palasi kuoleman jälkeen takasi tänne elämään ja oli ensin ateisti ja sitten tuli uskoon ja luki vielä sitten papiksikin ja kertoo videolla joita on montakin englanniksi ja kait yksi suomennettukin. Niin kertoo että kuoli ja erosi ruumiistaan sairaalassa Pariisissa ja henki erosi ja näki oman ruumiinsa sairaala vuoteella ja vaimo suri vieressä ja sitten Stormia tuli hakemaa pahan joukot ja ne tönivät ja puhuivat sopimattommia ja Storm alko rukoilemaan Luojaan kun ateistina muista että oli joskus ollu pyhäkoulussa ja sieltä muisti rukouksen ja sitten tuli valtava kirkkaus ja Kristus siihen ja siinä sitten kelattiin hänen elämänsä ja sai sitte armon ja Jeesus lähetti hänet takasi tänne elämään ja sitte heräsi sairaalassa ja kirurgit tuli sitten leikkaamaan ja on nyt elämässä vaimonsa kanssa USA Semmonen kertomus eli ensi paha joukot tuli hakemaan kun ei ollut uskossa jne.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Sana-lehti 22.2.2018 Kertomus:Teki kirjan: Charlotte Rorth I met Jesus, kirja. Lehti kertoo että Charlotte tapasi Jeesuksen kuten ihmiset tapaa toisiansa kadulla tai muualla. Tanskalainen toimittaja teki sitten kirjan asiasta ja hän on facebookissakin ja näitä enkeleitäkin on paljon nähnyt Lorna Byrne you tubessa videoita ja facebookissa on

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset