Elokuun viimeinen päivä ja aivan tavalliset hautajaiset Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Mitä Kuolema on minulle opettanut?

Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?

1. On paljon turhaa työtä. Ihmiselämässä on paljon täysin arvotonta ja turhaa työtä. Poliitikot puhuvat työn mittaamattomasta arvosta hyvinvointivaltion kannalta. He toistelevat heille annettuja lauseita. Ikään kuin maailmasta tulisi paratiisi, jos kaikki ihmiset marssisivat aamukuudelta työhön. He toimittaisivat jonniin joutavia askareita koko päivän, ja iltaviideltä kotiin kaupan kautta katsomaan tv:tä, jossa heille toistetaan, kuinka merkityksellistä työn teko on hyvinvointivaltion kannalta. Mutta mitä merkitystä on sillä, että valtio voi hyvin, jos oma elämämme kuluu valtion eikä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi?

2. On paljon turhaa pelkoa. Pelkäämme jopa menettävämme elämän, josta emme edes pidä. Pelkäämme elää, koska elämä johtaa väistämättä kuolemaan. Oletamme, että voimme ikään kuin säästää elämää elämällä sen "nuukasti". Kun ei aloita elämään, ehkä sitä ei tarvitse lopettaakaan.

3. On paljon turhaa häpeää. Kun synnymme tänne, meille tarjotaan rooli, johon astua. Saamme kansalaisuuden, nimen, uskonnon, aseman - roolin, jossa meidän odotetaan viihtyvän. Meille rakennetaan "minuus", jonka pohjalta ponnistamme. Samaistumme rooliimme niin syvästi, että kadotamme todellisen itsemme. Alamme itseasiassa hävetä omaa sisintämme. Pelkäämme paljastuvamme siksi keitä todellisuudessa olemme.

4. On paljon turhaa huolta. Emme elä tässä hetkessä. Murehdimme huomisen huolista, joihin meillä ei vielä tänään ole varaa. Koemme syyllisyyttä eilisen virheistä, joiden piti tapahtua - kasvavaaksemme ja oppiaksemme niistä. Olemme unohtaneet, että todellisuudessa meillä on vain tämä hetki. Eilinen ja huominen ovat vain mielikuvia - eivät todellisuutta.

5. On paljon turhaa puhetta. Sanotaan, että Jumala luo sanallaan. Ehkäpä mekin luomme sanoillamme. Kuinka paljon kylvämme turhia sanoja maailmaan. Täyttääksemme aukon, jonka hiljaisuus välillemme jättää. Pelkäämme hiljaisia hetkiä, koska ne puhuvat enemmän totta kuin sanamme. Kiirehdimme puhumaan, ettei välillemme syntyisi kiusallista hiljaisuutta. Hiljaisuus näet paljastaisi, että emme ole totta toinen toisillemme. Elämämme on näytelmää. Ja me pidämme tiukasti kiinni roolistamme, kunnes kuolema meidät siitä erottaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Miten saan jaettua kirjoituksen kappaleiksi ettei olisi yhtä pötköä? En löydä ohjeita?

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Näköjään onnistuu vain pöytäkoneella - ei älypuhelimella :)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

En usko, että ihmiset pelkäävät kuolemaa. Enemmänkin he pelkäävät siihen mahdollisesti liittyvää pitkittynyttä kipua ja tuskaa.

Kuolema on tasapuolinen, koska se koskettaa meitä kaikkia ennemmin tai myöhemmin.

Se ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen, sillä toiset lähtevät lempeästi nukkuessaan, toiset helvetin tuskista kärsien.

Koska olemme nostaneet itsemme tieteen avulla jumalten rinnalle, olemme vieraantuneet kuolemasta pyrkiessämme kuolemattomuuteen. Itse kuitenkin uskon, että kuolemattomuus olisi kuolemaakin pahempi rangaistus.

Aihetta käsitellään Tom Hanksin tähdittämässä elokuvassa Green Mile (vihreä maili) jossa Hanks saa tahtomattaan pitkän elämän lahjan. Hän elää ja elää tietämättä kuinka kauan. Ystävät, sukulaiset, läheiset kuolevat pois, vain sinä elät.

Herkästi käy niin, että eläisit yksinäisyydessä, eristäytyneenä kummajaisena lopun ikääsi, jota et edes tietäisi.

Mitäpä sitten, kun muutaman sadan vuoden kuluttua olet jo nähnyt ja kokenut kaiken? Haluaisitko jo silloin kuolla pois? Olisiko kuolema se odotettu ja toivottu ja kenties ainoa ystävä?

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Takuuvarmasti ihminen pelkää ja yrittää väistää kuolemansa. Se, pelko, iskee sinä päivänä kun lääkäri sanoo sinulla olevan kaksi viikkoa elinaikaa. Silloin on kaksi viikkoa aikaa myös elää. Ymmärtää mitkä asiat ovat tärkeitä. Tehdä inventaario elämästään - joko katua elämätöntä elämäänsä tai olla kiitollinen että uskalsi elää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset